Aamu alkoi jälleen varhain ja pienestä Hengchunin kaupungista luulimme siirtyvämme jo Pingtungin kaupunkiin ja tällä kertaa pääsimmekin jo maakuntaan asti. Pysähdyimme matkalla muutamissa kohteissa, jotka tuli katseltua aika pikaisesti todella kovan tuulen ja viileän ilman takia. Hengchunin kaupunkia ympäröi suureksi osaksi säilynyt japanilaisten hyökkäyksiä vastaan rakennettu ”todella” vanha muuri (1870-luvulta). Pysähdyimme ihmettelemään itäistä porttia ja vähän kävimme muurin päällä kävelemässäkin. Seuraavaksi vuorossa oli Kentingin kansallispuistolla sijaitseva järvi, josta voi bongata monenlaisia harvinaisiakin lintuja. Alue vaikutti siltä, että lämpimänä päivänä pelkkä oleilu puistossa olisi ollut oikein mukavaa, mutta tänään valitettavasti sää ei suosinut eikä lintujakaan juuri näkynyt. Ennen vastuussa olevan klubin vaihtoa poikkesimme vielä suureen temppeliin ja torille syömään välipalaa.
Iltapäivällä lounastimme samaisessa panimossa, jossa aiemmin olimme käyneet katsomassa tehtaan toimintaa ja maistelemassa oluita. Lounaan jälkeen vierailimme Pingtungin yliopistossa (National Pingtung University of Science and Technology, NPUST). Vastaanotto oli oikein lämmin. NPUST on suuri kansallinen yliopisto sekä oppilasmäärältään että pinta-alaltaan. Kampusalue on valtava ja sisältää paljon puistoja ja viljelyalueita. Alueella sijaitsee myös Pingtung Rescue Center, jossa oli paljon eläimiä, jotka olivat joutuneet esimerkiksi laittoman eläinkaupan uhreiksi. Nähtiin muun muassa erilaisia apinoita, karhuja, papukaijoja, kotkia, tiikereitä ja kilpikonnia. Monet eläimistä olivat kärsineitä, esimerkiksi lintujen siipiä oli vahingoitettu niin, että ne eivät enää voineet lentää ja osalta karhuista oli poistettu kynnet. Oli melkoisen surullista katsottavaa, vaikka olot eläimille oli pyritty tekemään mahdollisimman luonnonmukaisiksi. En tiedä olisiko kuitenkin ollut armeliaampi vaihtoehto. Keskus pyrkii opettamaan ihmisiä ja edesauttamaan osaltaan laittoman eläinkaupan lopettamista.
Yliopistovierailuilla meille usein on näytetty vähän sellaista mistä oikeasti oltaisiin kiinnostuneita. Tuntuu, että halutaan näyttää vain mahdollisimman suuria ja upeita rakennuksia ja viimeistä teknologiaa sisältäviä kirjastoja tai vastaavia. Tänäänkin kaava oli aluksi sama ja varsinaisen tutkimustyön tai –tilojen esittely uhkasi jäädä kokonaan näkemättä. Aika suorien pyyntöjen jälkeen pääsimme kuitenkin katsomaan maatalouteen keskittyvän tiedekunnan luomuviljelyksiä ja myös laboratoriota. Meitä opastamassa oli laitoksen johtaja, joka kertoi Taiwanin viljelystä ja vastaili kysymyksiin kattavasti. Hänen mukaansa esimerkiksi luomuviljely on kasvattamassa Taiwanissa suosiotaan, mutta sen osuus on edelleen alle 10 prosenttia. Normaaliviljelyssä, esimerkiksi riisin kohdalla, lannoitteita käytetään usein suunnilleen saman verran kuin Suomessa puutarhakasvien lannoitukseen. Johtaja kertoi luomuriisin viljelyssä käytettävän ankkoja rikkakasvien tuhoajina, vähän mietittiin sitä miten vain rikkakasvit tuhoutuvat, mutta ankkojen määrää kuulemma rajoitetaan niin, että eivät nälissään syö riisikasveja. Sellainen riisitila olisi kyllä mielenkiintoista vielä nähdä.
Illalla syötiin vaihteeksi pikaisesti itse valitut annokset. Ongelmaksi tosin muodostui se, että ruokalistat olivat ainoastaan kiinaksi, mutta onneksi mukana oli englanninkielentaitoisia ja saatiin mahat täyteen. Yön vietämme viehättävissä kampusalueen puumökeissä ja huomenna lähtö Pingtungin kaupunkiin on vasta kello yhdeksän. Takana taas monipuolinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti