Aamulla suuntasimme vierailulle Kao Yuanin yliopistolle, jossa meidät otettiin vastaan oikein arvokkaasti. Konferenssihuoneen lavalla meille oli valmiina nimilapuin varustetut paikat. Teemusta tosin oli tullut Jeemu. Katselimme esittelyvideon yliopistosta, Juha esitteli meidät ja lahjojen jakamisen ja valokuvauksen jälkeen siirryimme katselemaan yliopiston museota, yleisiä tiloja ja kirjastoa. Oli melkoisen hieno päärakennus ja ajanmukaiset pelit ja vehkeet. Yliopistollla opiskelee noin 8000 opiskelijaa. Naisia ja miehiä on suunnilleen saman verran. Kao Yuanin yliopistossa voi muun muassa opiskella teknologiaa, taloutta, arkkitehtuuria ja biokemiaa. Humanistisia tai yhteiskunnallisia aineita sen sijaan valikoimassa ei ollut. Yliopisto oli valtion ylläpitämä, mikä täällä ymmärtääkseni tarkoittaa sen olevan tasoltaan korkeampi kuin yksityisten, sillä valtion yliopistoissa lukukausimaksut ovat pienemmät ja tunku siten niihin suurempi. Tosin köyhillä ei ole täällä juuri asiaa opiskelemaan oli sitten opinahjo julkinen tai yksityinen. Jo päiväkodit ja hyvät peruskoulut ovat maksullisia ja ilman hyvää pohjakoulutusta yliopistoihin on turha yrittää.

Vierailun jälkeen siirryimme jälleen syömään pyörivän pöydän ääreen ja sitten saimme tunnin vapaa-aikaa hotellilla, ennen iltäpäivän vierailukohteita. Isännät olivat erittäin ystävällisiä ja tuntuivat hyvin huomioivan sen, että meillä on yleensä ollut aika tiukka aikataulu ja pienet lepotauot tulevat tarpeeseen. Oikein mukava aamupäivä takana.

Saila

Perjantai-aamuna suuntasimme Rotareiden kanssa pikkubussilla (kuskina btw tohtorismies ja sairaalanomistaja- veli) kohden Kao Juan Universityä. Saila kertoo enemmän yliopistosta. Muodollisuuksien jälkeen menimme kiertämään yliopiston museon näyttelyä. Se kertoi Paiwan-kansan tavoista ja elämästä. Paiwan-kansa on yksi yhdeksästä heimosta, joita Taiwanissa asuu mannerkiinasta tulleiden lisäksi. Mannerkiinalaisten saapuessa nämä heimot pakotettiin pois vehreämmältä rannikolta vuorille ja muualle ei niin halutuille alueille. Paiwan-kansa viljeli maata ja työskenteli härkien kanssa. Tutustuimme vanhempiin esineisiin, joista hämmästyttävän moni muuten oli ihan tutun oloinen esim. Ruoveden kotiseutumuseosta! Maanviljelijät ovat saaneet samoja ideoita niin täällä kuin meillä pohjolassakin. Paiwanilaisten talorakennus pohjautuu nykyisinkin hyväksi havaittuun kivirakentamiseen. Yliopiston alakerrassa oli pieni taidenäyttelyalue. Tällä hetkellä esillä oli A leng lulu An nimisen naistaiteilijan töitä. Hienoja olivat, voin suositella vaikkapa kuvataideviikoille tai Honkahoviin näyttelyä ;) lounaaksi nautimme Taiwanilaista ruokaa, tänään meni se sammakkorajakin jo rikki :O olimme mutustaneet tyytyväisinä "kanapataa", joka sitten osoittautuikin sammakkopadaksi. No, ihan hyvää se oli, sienien ja valkosipulinkynsien kanssa haudutettuna. Kalatiskeillä raa'at sammakot näyttävät erittäin lihaksikkailta, niitä varmaankin syötetään jollain erikoissammakon ruualla?

Iltapäivä

Iltapäivällä kävimme kolmella eri tehdasvierailulla. Ensimmäisenä oli vuorossa elintarviketehdas, joka valmisti perinteistä taiwanilaista kuivattua kalaa ja maustettua tofua. Toiminta yrityksessä oli hyvin edistyksellistä varsinkin laadun, henkilöstön koulutuksen ja markkinoinnin suhteen. Hygieniaan vedoten ei meidän iso vierailuryhmä päässyt kiertämään tuotantotiloja, vaan katselimme muutaman ikkunan takaa toimintaa ja yritysesittelyn tietysti.

Toinen kohteemme oli mielenkiintoinen EPOCH-yritys, joka valmisti aurinkokeräimiä ja oxy-hydrogen laitteita, joissa sähkön avulla vedestä erotettiin vetykaasu, jota voitiin sitten käyttää lisäanergiana autoissa, polttoleikkauksessa tai lämmityksessä. Yritystä esitteli meille Tanskasta lähtöisin oleva kaveri, joka oli tullut 8 kuukautta sitten vaimon perässä Taiwaniin. Mielenkiintoinen yritys, jossa oli voinut hieman enemmänkin viettää aikaa, mutta tiukan aikataulun vuoksi piti kiireellä siirtyä katsomaan teräskeloja pultti- ja ruuviteollisuuteen puhdistavaa laitosta.

Päivän kiireiset tehdasvierailut, oli saatu pakettiin ja oli aika vaihtaa illan perinteiseen - ei niin kiireiseen ruokailuun. Sieltä pääsimme kuitenkin suhteellisen aikaisin noin klo 20 aikoihin hotellille, koska meillä oli vielä pakkaamiset edessä huomista itärannikolle siirtymistä varten.

12.3

Eilen tuli ikäviä uutisia Japanista missä maanjäristyksen jälkeinen tsunami oli aiheuttanut suurta tuhoa. Taiwanin itärannikollekin annettiin tsunamivaroitus, mutta illalla se oli jo peruttu, koska onneksi aallot olivat heikentyneet eivätkä aiheuttaneet tuhoa. Tähän aamuun asti olimme Taiwanin länsirannikolla, joten eilen kuuntelimme uutisia ja mietimme toteutuuko siirtyminen itärannikolle. Aamulla lähdimmekin klo 8:00 kohti Taitungia ja edessä oli 4 bussimatka.

Kao Juan yliopisto on moderni ja tyylikäs.

Meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia konsanaan.

Rehtorin tervetulopuheen jälkeen saimme tilaisuuden kiitokseen ja teamimme esittelemiseen.

Vuorossa perinteinen palkintojen jako.

Ja tietenkin ryhmis.

Hakkakansan sadepuku yliopiston museossa.

Ruokatehtaan tuotantoa.

Täällä tehdään käsityönä paljon asioita, mitkä Suomessa olisi automatisoitu.

Epoch on mielenkiintoinen energiateknologiayhtiö.

Aurinkoenergialla toimivia pyörän lamppuja.

Kylä lähtee...

Siirtymätaival länsirannikolta itärannikolle. Bussit täällä ovat hyvin värikkäitä, ja tämä oli tietysti Volvo.

Halki kauniin vuoriston.

Tee-se-itse sirpaleista ruukku Taitungin esihistoriallisessa museossa. Museo on muutaman vuoden vanha ja todella hieno. Rakentamiskustannuksissa ei ole säästelty, kiviseinät, tilaa paljon ja hienot näyttelyt. Se rakennettiin kun uuden rautatieaseman rakennusvaiheessa löytyi muinaisjäänteitä. Siellä on pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä, ja painopiste on 2000-3000 vuoden takaisessa elämässä saarella.

Alkuperäisheimoja oli yllättävän runsaasti. Täällä arvostetaan perinteitä ja yhteiskunta tukee hienosti museoiden rakentamista ja ylläpitämistä. Sietäisi meidänkin ottaa oppia.

Tälläisilla veneillä seilailtiin Tyynellä Valtamerellä.