Heräilimme pikkuisessa mökissä eilisen yliopiston mailla Sailan kanssa. Pojat asustivat yön naapurimökissä. Oli taas aika lähteä eteenpäin. Yhdeksältä saapuivat noutajat linja-autolla, kamat kyytiin ja matkaan. Mukana oli vajaa kymmenen, neljän eri Rotaryklubin edustajaa ja mukava tulkki. Oli kiva ylläri saada bussissa muovikansissa päivän ohjelma. Mukana oli myös meidän esittelymme, Suomen kartta & sijainti ja informaatiota vierailukohteista. Ensimmäinen kohde oli Taiwan indigenous people culture park. Kohde oli laajalla alueella oleva puisto, jossa esiteltiin Taiwanissa elävien neljäntoista, hallituksen tunnustaman, alkuperäisväestön elämää, kulttuuria jne.. Paikka oli rakennettu jo yli 30 v. sitten erittäin luonnon kauniille alueelle. Se on 145 - 220 m. merenpinnan yläpuolella, vuoristossa. Maisemat olivat huikaisevat. Koin, että tämä tärkeä asia, alkuperäisheimojen elämän esittely ja esim. opettamínen nykykoululaisille, oli tehty hyvin. Ns.matkailun tuotteistaminen oli onnistunut. Alueelle oli matkamuistomyymälöitä, joissa ei myyty krääsää vaan käsitöitä. Oli riippusiltoja, näyttelykohteita, kahvipaikkoja, ruokapaikkoja ja piknik-alueita, joissa koululaisryhmät näyttivät nauttivan eväitään. Alue oli niin laaja, että siellä kulki pikkubusseja, joilla pääsi siirtymään paikasta toiseen. Meidät otettiin vastaan parilla tervetulolaululla ja komeilla bambutykki-pamauksilla. Sen jälkeen siirryimme puiston toiselle laidalle, jossa oli iso esiintymisareena. Siellä oli puolentoista tunnin laulu- / tanssiesitys, joka esitteli eri heimojen pukuja, musiikkia, tanssia, elämän eri osa-alueita. Nämä heimot ovat eläneet 1900-luvun loppupuoliskolla, samoin kuin monet muut alkuperäisväestöjen edustajat muualla maailmassa vrt. vaikkapa saamelaiset Suomessa, vaihetta, jolloin olemassaolo on ollut uhattuna, kieli ja tavat katoamassa valtaapitävien toimesta. Onneksi nykyään myös täällä heimot saavat elää vapaasti ja olla ylpeitä omasta kulttuuristaan! Tulkkaajamme kertoi puiston kehittyneen valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja valtio nykyään tukee sen toimintaa. Pohdin esitystä seuratessani, että ihminen on luotu elämään tietynlaisessa ryhmässä, heimossaan, jossa on totutut tavat, jokaisella oma paikkansa, jokaisen avulla pieni yhteiskunta toimi. Kaikilla oli oma, tärkeä rooli. Onko elämä ollut myös Suomessa turvallisempaa tai helpompaa, kun on eletty näin. Nykyinen yksilöahneus, suppeakatseisuus ja suorittamiskeskeinen yhteiskunta tekee meistä yksinäisiä ja taatusti onnettomampia, elämme ilman turvaverkkoa, joihin geenimme varmasti vielä kaipaavat. Olen vahvasti sitä mieltä, että elokuva Avatar olisi hyvä nykyihmisten katsoa - siinä tulevat nämä asiat hienosti esille, samoin kuin nykyihmisen kadottama yhteys luontoon. Elokuvasta tuli surullinen mieli, kaipuu verkostoon, jossa tietää kuuluvansa luontoäidille. Mutta toisaalta, pakkohan tässä jotenkin on herättävä ja lakattava pallomme tuhoaminen. Vertaan myös edelleen näitä heimoja automaattisesti Pohjois-Amerikan intiaaneihin, nyt jopa musiikki, laulu ja vaatetus olivat, kuin suoraan jostain lännenleffasta. Heimot puhuvat kaikki omia kieliään, ne poikkeavat niin paljon nykyisestä Taiwanin kielestä (mandariinikiina) kuin ilmeisesti myös myöhemmin saapuneiden Hakkojen kielestä, että Taiwanilaiset eivät niitä pysty ymmärtämään. Vierailu oli ajatuksia herättävä, parhaita kokemuksiani täällä, maailman laidalla.
Päivä jatkui lounaalla. Nautimme Pingtungin erikoisuutta, possua riisinuudeleiden ja riisin kanssa. Nam!
Seuraava kohde oli LiuDui Hakka cultural park. Tämä paikka esitteli Hakka-kansa elämää, mutta koska alue oli vasta osin rakentumassa, kierros oli hiukan lyhyt.
Kävimme katsomassa katolilaista kirkkoa Pingtungissa. Heimojen edustajista muuten suurin osa on kristittyjä!
Ennen illallista poikkesimme vielä Pingtungin isoimmassa Mazu-jumalalle omistetussa temppelissä. Mazu oli se merimiesten suojelija jumalatar. Temppeli oli rakennettu 1737.
Majoittuminen hotelliin Pingtung cityssä ja illallinen. Kiva päivä.
*Kati
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti