Lepopäivän ratoksi

Taas vapaapäivä, yes! Kolme viikkoa jo takana ja one more to go. Aika menee kuin lentäen ja loppusuora alkaa häämöttää. Nyt pitää vaan ottaa päivä kerrallaan ja tarttua hetkestä kiinni, nauttia tästä etuoikeudesta, kiitos rotarien!

Eilenkin oli mukava päivä, siirryimme kauniin luonnon halki itärannikolle Taitungiin. Kaohsiungin 2,8 miljoonan hengen tungoksesta tänne 150 000 hengen Taitungiin, rauhaisalle maaseudulle. Tuntuu, että ihmiset ovat täällä kiireettömempiä ja ehtivät olla huomaavaisempia kuin länsirannikolla. Päivällisellä tapasimme 68-vuotiaan amerikkalaisen, from Ohio. Hän oli eläkkeellä ja hänen vaimonsa oli ottanut pestin englannin kielen opettajana täältä. Taiwanin valtio palkkasi 250 kiinaa osaamatonta opettajaa kouluihin. Halusivat, että lapset oppivat ääntämään englannin oikein. Paljon maailmaa nähneenä halusivat tulla nimenomaan tänne.

Lähes neljään kilometriin nouseva vuoristo jakaa maan kahtia. Lännessä on tilaa ja teollisuus keskittyy sinne. Itärannikolla on kapea vuoriston ja meren välinen alue, jossa ei juuri teollisuutta ole. On ihanaa olla pitkästä aikaa poissa ruuhkasta ja vilinästä.

Mitä tänään sitten tehtiin, no tietenkin pyörälenkille... (vaikka isännät yrittivät eilen kovasti tarjota lunchia ja dinneriä ja tulkkeja ja ohjelmaa. Vetosimme väsymykseen; rest day)

Tässä majoituksemme, Green House. Sailalla on vasemman ja minulla oikean puoleinen huoneisto ja muut siinä välissä. Tämän omistaa paikallisen rotaryklubin vaatimaton presidentti ja hänen viehättävä vaimonsa toimii emäntänä. Neljä yötä täällä! Kolme viikkoa luksushotelleissa miljoonakaupungissa on tehnyt tehtävänsä ja luonnon rauha tuntuu todella ihanalta.

Tämmöinen näkymä oli selkäni takana edellistä kuvaa ottaessani, eli vuoristo alkaa heti kohta.

Pyörät ovat kokoa Taiwan, hhhmm..

Ketjut eivät pysyneet paikalla, onneksi kohdalla oli kaivinkonekorjaamo. Apua saa täällä melkein pyytämättäkin, ja matka jatkuu.

Kuului meteliä vasemmalta, ja eikun katsomaan. Värikuulasotamittelöt, jossa joukkueet ottivat mittaa toisistaan. Oli lähellä etteikö team-Suomi lähtenyt mukaan.

Aseet olivat huippuluokkaa.

Haavoittuneiden joukkosidontapaikka.

Tyynen Valtameren ranta hullaannutti pojat. Keskellä paikallinen Mombasa.

Julkkiksen elämä ei ole helppoa.

Länsirannikon saastesumun jälkeen on upeata nähdä horisontti.

Esihistoriallisen museon aulassa oli tämä teksti, näinhän se on.

Kyllä Suomi on hyvä maa! Terveisiä kaikille.

Juha