Otin pestin Kaohshiungin pormestarina, "pannaan hommat kylässä kuntoon." Terveisin Juha Mayor of Kaohshiung City.

Tänään oli tosi kiva päivä. Heti aamulla lähdimme satamaristeilylle. Ja kun tulkkina oli Jimmy, niin saimme aimo annoksen informaatiota historiasta kalastuksesta ja paljon muusta. Hänen sukunsa on rikastunut metallibisneksellä ja hän hoitaa ulkomaanbisneksiä, tosi kielitaitoinen.

Kaohsiungin satama on laajentunut jo 15 kilometriin pituiseksi, se alkoi keskustan kalastamasta ja on siitä laajentunut. Parhaimmillaan se oli maailman kolmanneksi suurin satama, mutta taiwanilaisten siirettyä voimakkaasti tuotantoa halvempaan Kiinaan, on sen merkitys jonkin verran pienentynyt. Se on paljolti transiittosatama sijaintinsa takia, Kauko-idän ja Amerikan välissä. Logistiikan hallinta näissä luvuissa on jo todella tärkeä. Laivan purku ja täyttö pitää onnistua kahdessa päivässä, muuten menee sakoille.

Kalaan pyyntiä tehdään ympäri maailmaa. Alus on melkein vuoden vesillä ja ”siirtolaivat” tuovat lastin aina välillä ja miehistö kuuleman mukaan on puoli vuotta. Monesti laivalla on vain 2-3 taiwanilaista, muun miehistön ollessa esim. filippineiltä, halvempaa työvoimaa.

Tonnikala on nykyään arvokasta. Kala pyydetään ”ongella” sadan metrin syvyydestä ja painaa 200-300 kiloa. Yhdestä kalasta saa 20 000 USdollaria, eli noin 15 000 euroa. Nämä kertovat kaikki luvut USdollareissa. Kala paloitellaan heti pieniin osiin ja pakastetaan. Suurin osa myynnistä menee Japaniin. Luulenpa, että tästedes päivittäisen sea foodimme-isot tonnikalapalat alkavat maistua hyviltä.

Kaohsiungin satama on maailman viidenneksi suurin ja Aasian toiseksi suurin. Alkuperäinen suojainen luonnonsatama on kasvanut nykyisin yli 15 kilometrin pituiseksi meriliikenteen keskukseksi.

Ja taas mentiin...

Kala on Taiwanissa aina tuoretta. Kalastusalukset suuntaavat pyyntireissunsa koko Tyynenmeren alueelle ja saalis toimitetaan avomerellä jakelualuksiin. Yksittäinen reissu saattaa kestää jopa vuoden.

Kala- tai lihatiskiltä ja toisinaan myös lautaselta saattaa löytää välillä varsin eksoottisia herkkuja...

Seuraavaksi siirryimme Kaohsiungin historialliseen museoon. Museossa ei ollut paljon sellaisia historiallisia esineitä joihin olemme tottuneet. Kaohsiungista oli paljon vanhoja kuvia, mutta mitään muinaishistoriasta kertovaa ei juuri esillä ollut. Ilmeni myös, että kun taiwanilainen puhuu muinaishistoriasta niin puhutaan noin 80 vuoden takaisesta ajasta. Museossa oli esillä mielenkiintoinen piirroskokoelma Kuomingtanin tulosta Taiwaniin, muistuttamassa nykyisiä ja tulevia sukupolvia vuoden 1949 takaisesta verilöylystä, kun mannerkiinalaiset tulivat toisen maailmansodan jälkeen näytöksenomaisesti valtaaman alueen itselleen. Museossa oli esillä myös aasialaista kulttuuria ja tapoja sekä esimerkiksi entisen kaupungin pormestarin työhuone, sillä iso hieno kivirakennus oli toiminut aiemmin kaupungintalona.

Saila, Juha ja Teemu