maanantai 21. maaliskuuta 2011
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Piirikonferenssi
GSE-matkamme huipentuu paikalliseen piirikonferenssiin, johon osallistuu 2000 rotaria. Puitteet ovat varsin hulppeat ja puheita on paljon. Onneksi sain tulkin viereeni. Vieraita on Japanista, Etelä-Koreasta, Filippiineiltä ja Suomesta. Aluksi kuuntelimme kansallislaulut, tietenkin seisten ja lopuksi kajahti Maammelaulu. Muiden kappaleet olivat lyhyitä otoksia, mutta kun meidän vuoromme tuli sieltä kajahtikin mieskuoron upea laulu ja soittivat koko kappaleen. Mistä lienevät saaneen, se todella sykähdytti.
Puheissa käsitellään paljon Japanin tilannetta. Tuhojen takia Japanissa on lopetettu toistaiseksi kaikki juhlat, urheilutilaisuudet ja vastaavat. Keskittävät kaikki voimavaransa tuhojen korjaamiseen. Japani auttoi Taiwania kun täällä oli viime vuonna pahat maanjäristystuhot. Nyt on Taiwanin vuoro auttaa. Paikalliset rotarit ovatkin olleet nopeita. Perustivat YAHOOn mahdollisuuden tehdä lahjoituksia ja ilmaisen puhelinnumeron samaan tarkoitukseen. Ruokaketju 711 lahjoitti ja moni muu. Tähän mennessä apua on tullut jo 30 miljoonaa Taiwanin dollaria.
Entinen valtiovarainministeri puhui Taiwanin taloudellisesta tilanteesta. Mielenkiintoisesti aloitti vertailemalla nykytilannetta ikivanhan kiinalaisen kirjallisuuden viisauksiin, lienee taolaisuutta ollut. Löysi paljon korreloivaa juttua nykypäivään. Siellä oli viisi elementtiä: kulta, maailma, tuli, vesi ja maa. Osa on ystäviä keskenään osa ei; esim. tuli ja vesi. On hyvän onnen vuosia ja huonon onnen vuosia. Paljon kiinalaisuutta tuli alkuun, ja siitä juontaen tätä päivää. EU ja USA nousee; rikkaat nouse köyhät ei. Taiwanin talouskehitys hidastuu (työttömyysprosentti vain 4,7). Heillä on Kiinan kanssa verottomuussopimus kaupassa ja piti tärkeänä myös jatkosssa win-win-tilannetta maiden välillä.
Katastrofit vaikutavat Taiwanin talouteen. Pitää pääomia hajauttaa, säästää ja olla ketterä, onhan jäniksen vuosi. Muita vuosiahan on: härkä, tiikeri, lohikäärme, käärme, hevonen, kana, sika, lammas ja apina.
perjantai 18. maaliskuuta 2011
per per perjantai 18.3.
Päivä jatkui lounaalla. Nautimme Pingtungin erikoisuutta, possua riisinuudeleiden ja riisin kanssa. Nam!
Seuraava kohde oli LiuDui Hakka cultural park. Tämä paikka esitteli Hakka-kansa elämää, mutta koska alue oli vasta osin rakentumassa, kierros oli hiukan lyhyt.
Kävimme katsomassa katolilaista kirkkoa Pingtungissa. Heimojen edustajista muuten suurin osa on kristittyjä!
Ennen illallista poikkesimme vielä Pingtungin isoimmassa Mazu-jumalalle omistetussa temppelissä. Mazu oli se merimiesten suojelija jumalatar. Temppeli oli rakennettu 1737.
Majoittuminen hotelliin Pingtung cityssä ja illallinen. Kiva päivä.
*Kati
Torstai 17.3.
Aamu alkoi jälleen varhain ja pienestä Hengchunin kaupungista luulimme siirtyvämme jo Pingtungin kaupunkiin ja tällä kertaa pääsimmekin jo maakuntaan asti. Pysähdyimme matkalla muutamissa kohteissa, jotka tuli katseltua aika pikaisesti todella kovan tuulen ja viileän ilman takia. Hengchunin kaupunkia ympäröi suureksi osaksi säilynyt japanilaisten hyökkäyksiä vastaan rakennettu ”todella” vanha muuri (1870-luvulta). Pysähdyimme ihmettelemään itäistä porttia ja vähän kävimme muurin päällä kävelemässäkin. Seuraavaksi vuorossa oli Kentingin kansallispuistolla sijaitseva järvi, josta voi bongata monenlaisia harvinaisiakin lintuja. Alue vaikutti siltä, että lämpimänä päivänä pelkkä oleilu puistossa olisi ollut oikein mukavaa, mutta tänään valitettavasti sää ei suosinut eikä lintujakaan juuri näkynyt. Ennen vastuussa olevan klubin vaihtoa poikkesimme vielä suureen temppeliin ja torille syömään välipalaa.
Iltapäivällä lounastimme samaisessa panimossa, jossa aiemmin olimme käyneet katsomassa tehtaan toimintaa ja maistelemassa oluita. Lounaan jälkeen vierailimme Pingtungin yliopistossa (National Pingtung University of Science and Technology, NPUST). Vastaanotto oli oikein lämmin. NPUST on suuri kansallinen yliopisto sekä oppilasmäärältään että pinta-alaltaan. Kampusalue on valtava ja sisältää paljon puistoja ja viljelyalueita. Alueella sijaitsee myös Pingtung Rescue Center, jossa oli paljon eläimiä, jotka olivat joutuneet esimerkiksi laittoman eläinkaupan uhreiksi. Nähtiin muun muassa erilaisia apinoita, karhuja, papukaijoja, kotkia, tiikereitä ja kilpikonnia. Monet eläimistä olivat kärsineitä, esimerkiksi lintujen siipiä oli vahingoitettu niin, että ne eivät enää voineet lentää ja osalta karhuista oli poistettu kynnet. Oli melkoisen surullista katsottavaa, vaikka olot eläimille oli pyritty tekemään mahdollisimman luonnonmukaisiksi. En tiedä olisiko kuitenkin ollut armeliaampi vaihtoehto. Keskus pyrkii opettamaan ihmisiä ja edesauttamaan osaltaan laittoman eläinkaupan lopettamista.
Yliopistovierailuilla meille usein on näytetty vähän sellaista mistä oikeasti oltaisiin kiinnostuneita. Tuntuu, että halutaan näyttää vain mahdollisimman suuria ja upeita rakennuksia ja viimeistä teknologiaa sisältäviä kirjastoja tai vastaavia. Tänäänkin kaava oli aluksi sama ja varsinaisen tutkimustyön tai –tilojen esittely uhkasi jäädä kokonaan näkemättä. Aika suorien pyyntöjen jälkeen pääsimme kuitenkin katsomaan maatalouteen keskittyvän tiedekunnan luomuviljelyksiä ja myös laboratoriota. Meitä opastamassa oli laitoksen johtaja, joka kertoi Taiwanin viljelystä ja vastaili kysymyksiin kattavasti. Hänen mukaansa esimerkiksi luomuviljely on kasvattamassa Taiwanissa suosiotaan, mutta sen osuus on edelleen alle 10 prosenttia. Normaaliviljelyssä, esimerkiksi riisin kohdalla, lannoitteita käytetään usein suunnilleen saman verran kuin Suomessa puutarhakasvien lannoitukseen. Johtaja kertoi luomuriisin viljelyssä käytettävän ankkoja rikkakasvien tuhoajina, vähän mietittiin sitä miten vain rikkakasvit tuhoutuvat, mutta ankkojen määrää kuulemma rajoitetaan niin, että eivät nälissään syö riisikasveja. Sellainen riisitila olisi kyllä mielenkiintoista vielä nähdä.
Illalla syötiin vaihteeksi pikaisesti itse valitut annokset. Ongelmaksi tosin muodostui se, että ruokalistat olivat ainoastaan kiinaksi, mutta onneksi mukana oli englanninkielentaitoisia ja saatiin mahat täyteen. Yön vietämme viehättävissä kampusalueen puumökeissä ja huomenna lähtö Pingtungin kaupunkiin on vasta kello yhdeksän. Takana taas monipuolinen päivä.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Eilen en päässyt nettiin, joten tein eilisen stoorin tänään. Tosin täällä yliopistoalueellakaan en saanut langatonta toimimaan, joten ihan lyhyesti pari sanaa taiwanilaisen professorin koneelta ja huomenna kuvien kanssa enempi.
Aikainen startti aamulla. Kamat kantoon ja liikkeelle. Asemalla odotti pari rotaria, jotka eskortteerasivat meidät Ping-Tungiin, oli mukava saada kokea paikallisjunan tunnelmaa. Matkaevääksi saimme isäntäparilta bussillisen hedelmiä, maukkaita banaaneja ja kahta muuta mehukasta hedelmää, joille ei ole suomeksi nimiä. Hyvin ystävällisiä nämä ovat.
Eilen piipahti luonamme hyvästelemässä Dan, from Ohio. Oli tosi harmi ettei ollut aikaa heidän luonaan kyläillä. Ovathan rouvansa kanssa asuneet kolme vuotta täällä ja pystyisivät valottamaan kansan luonnetta ja kulttuuria aivan eri tavalla kuin kukaan muu tähän saakka. Sanoi, että hänellä on ainakin miljoona juttua taiwanilaisista. Kehui näitä ihaniksi ihmisiksi, mutta kertoi, että kulttuurissa on paljon länsimaille erilaisia piirteitä.
Oikeuskäytäntö on täällä hieman erilainen. Täällä voidaan rahalla hoitaa asioita. Ihailevat amerikkalaisia ja arvostavat japanilaisia, jotka laittoivat yhteiskuntaa kuntoon 50-vuotisen valloituskautensa aikana 1900-luvun alkupuolella. Kaksi suurta puoluetta ovat siis Kuomingtan ja demokraatit. Kannatus suurin piirtein sama. Kuomingtan kannattaa kiinalaisten yhdistämistä ja demokraatit itsenäisyyttä.
Meitä pidetään tosi hyvänä. Juholla särki hammasta, joten rotari (nimeltään tietenkin Dentis) tuli aamulla ennen lähtöä 7.30 hakemaan ja laittoi kuntoon. Minulla tuli käsiin aurinkoihottumaa, kuten aina etelässä. Rotarikaveri näki ja vei apteekkiin. Se oli muuten samanlainen kuin lännessä, mutta peräseinä oli täynnä muovipurkkeja. Niistä voidetta mukaan ja heti auttoi. Kutina lakkasi ja näppylät alkoivat hävitä. Yli 20 vuotta olen koittanut kokeilla tuloksetta erilaisia voiteita. Sitten tulen Kiinaan ja koitan heidän itsetekemää rasvaa niin homma toimii.
On monta asiaa mitä heidän hämmästelevät meillä. Terveyden huoltomme, ilmainen koulutusjärjestelmämme, ei maanjäristyksiä, ei tsunameita, revontulet, puhdas vesi, metsät.
Paikallisjunalla siirryimme parissa tunnissa pitkin itärantaa etelään ja sitten vuoriston halki länsirannikolle Fangshaniin,jossa meitä odotti tuttuja edellisen Taitungin rotareita ja paikallisia rotareita, ja eikun ryhmiksiä. Junamatka oli kokemus tavallisten taiwanilaisten joukossa. Juho ”unohti” junaan emännän mukaamme antama pussi hedelmiä. No eikun kuuluu taas takaa ääni, hei tämä unohtui teiltä. Samoin kävi Katin junaan ”unohtaman” romaanin. Nämä aina ostelevat meille kaikenlaista.
Siirryimme Hengshuenin kaupunkiin, joka sijaitsee lähellä saaren eteläpäätyä. Siellä maukas ja iloinen sea food-lounas, vaihteeksi. Nyt en laskenut ruokalajien määrää, mutta yleensä ne ovat olleet 11-13 välillä. Kun hedelmiä alkaa tulla pöytään niin siitä tietää sessio alkaa päättyä. Sitten tietenkin ryhmis ja Taitungin hyvässä vireessä oleva joukkue paluumatkalle ja me paikallisten kanssa paikkaan nimeltä National Museum of Marine Biology and Aquarium. Todella iso ja hieno paikka, jossa esiteltiin meren eläviä syvän meren kaloista aina bingviineihin. Sanoivat että menemme nopeasti läpi kun olette matkasta väsyneitä. Tämmöisessä paikassa muka väsyneitä, sanoin että kyllä riittää aikaa.
Pari kolme tuntia vierähti, sitten hotellille ja vaihteeksi thairuokaa syömään. Kiva ja leppoisa päivä.
Terveisiä Tikkakokosken rotareille, kohta tullaan.
Terv Juha
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Isännöivissä klubeissa on melkoisia eroja kuten viineissäkin. Tämän päivän porukkamme oli skaalan epävirallisemmasta päästä. Toki oma vaikutuksensa oli varmaan vierailukohteillammekin. Aamupäivällä suuntasimme kohti East Rift Valleyn jylhiä maisemia. Nousimme yhdelle itärannikon suosituimmista näköalapaikoista, josta käsin allamme levittäytyi valtava kahden vuorijonon väliin jäävä laakso. East Rift Valley erottaa Euraasian ja Filippiinien mannerlaatat. Kun mannerlaatat tekevät lähempää tuttavuutta, syntyy maanjäristys. Onneksi Valley pysytteli koko vierailumme ajan hyvin rauhallisena.
East Rift Valley erottaa Euraasian ja Filippiinien mannerlaatat toisistaan. Kuvassa Filippiinien puoleista vuorijonoa.
Taiwanin paras riisi tulee East Rift Valleysta.
Valley ja ympäröivät vuoret ovat teenviljelyaluetta. Teepensas viihtyy vuoristossa ja Taiwanissa teen laatu vain paranee, mitä ylemmäs vuoristoon noustaan. Teepensas pitää myös kosteasta ilmasta ja tänään vesihöyryä oli ilmassa, sillä ympäröivät vuoret olivat sumun peittämiä.
Guanshanissa otimme fillarit alle ja polkaisimme ehkä kymmenen kilometrin lenkin riisipeltojen ja hedelmätarhojen keskellä todella kauniissa maisemissa. East Rift Valley on koko Taiwanin parasta riisin viljelyaluetta. Taimet kasvatetaan kasvualustoilla ja istutetaan koneellisesti pelloille laskettuun matalaan veteen. Tällä hetkellä riisi oli noin 30 sentin korkuista ja maa oli edelleen osittain veden peitossa. On käsittämätöntä, että viljelykasvi voi tuottaa sadon tuollaisissa kasvuoloissa.
Dinner vietettin tällä kertaa paikallisen kasvitieteellisen puutarhan ravintolassa hot pot –tyylisesti. Eli taas oli joka jampalla oma kiehuva potta, jossa sai kiehautella oman keitoksensa.
Teemu
maanantai 14. maaliskuuta 2011
14.3.2011
Tämän päiväiset isäntämme halusivat aamulla varmistuksen, että haluamme todella vierailla Green Islandin saarella , koska aikataulu tulisi olemaan aikamoisen tiukka. Kun pääsimme yhteysaluksen lähtölaituriin, paljasti oppaamme Henry, että sisämatkustajat saattaa yllättää merisairaus matkan aikana varsinkin jos merenkäynti on kova. Valitsimme siis kansipaikat ja raittiin ilman. Green Island on pienehkö saari Taitungin kaupungin edustalla noin 30 km päässä Taiwanin pääsaaresta. Saari on tunnettu upeasta luonnostaan ja harvinaisista endeemistä lajeistaan, joita ei tavata missään muualla maapallolla. 40 minuutin meritaipaleen jälkeen saavuimme perille ja keli oli onneksi mitä mainioin. Kiersimme saaren pienellä pakettiautolla ja vierailimme aluksi luolaan rakennetussa uskonnollisessa uhrauspaikassa. Paikalliset polttavat pyhäkköjen edustalla koristeellisissa uuneissa paperia ja rukoilevat kalastajille ja merenkulkijoille onnea purjehduksilleen.
Tämän päiväinen pyhäkkö oli maan alla luolassa. Kynttilät paloivat ja savu oli sakea.
Green Island paljastui todelliseksi helmeksi varsinkin luontonsa ansiosta. Ei kaduttanut yhtään, että aamulla hieman härkäpäisestikin pidimme kiinni ideasta lähteä tänne. Asutus on levinnyt saarelle ainakin toistaiseksi pääosin Nanliaon satamaa ympäröivälle alueelle. Muutama sata metriä rantaviivasta saaren rinteet nousevat hyvin jyrkästi ja maa on lähes läpitunkemattoman kasvillisuuden peitossa. Saarella asuva väestö elättää itsensä etupäässä kalastamalla, muutama yritys tarjoaa matkailijoille sukelluskursseja, joilla voi tutustua ympäröiviin koralliriuttoihin. Ylempänä vuorilla kulkee myös patikkapolkuja.
Matkamme jatkui pitkin rannikkoa kulkevaa kapeaa tietä. Poikkesimme Haishenpingin näköalapaikalla katsomassa upeaa rantakallioiden ja laavakiviluotojen muodostelmaa joista toinen muistutti hieman koiraa ja toinen selällään nukkuvaa naisen hahmoa (Pekinese Dog & Sleepin Beauty). Green Islandilla sijaitsevat kuuluisat kuumat lähteet, joiden vesi on noin 50-60 asteista. Lähteet oli pakko käydä testaamassa ja pienen totuttelun jälkeen kuumaan vesi rentoutti mukavasti.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Aamulla suuntasimme vierailulle Kao Yuanin yliopistolle, jossa meidät otettiin vastaan oikein arvokkaasti. Konferenssihuoneen lavalla meille oli valmiina nimilapuin varustetut paikat. Teemusta tosin oli tullut Jeemu. Katselimme esittelyvideon yliopistosta, Juha esitteli meidät ja lahjojen jakamisen ja valokuvauksen jälkeen siirryimme katselemaan yliopiston museota, yleisiä tiloja ja kirjastoa. Oli melkoisen hieno päärakennus ja ajanmukaiset pelit ja vehkeet. Yliopistollla opiskelee noin 8000 opiskelijaa. Naisia ja miehiä on suunnilleen saman verran. Kao Yuanin yliopistossa voi muun muassa opiskella teknologiaa, taloutta, arkkitehtuuria ja biokemiaa. Humanistisia tai yhteiskunnallisia aineita sen sijaan valikoimassa ei ollut. Yliopisto oli valtion ylläpitämä, mikä täällä ymmärtääkseni tarkoittaa sen olevan tasoltaan korkeampi kuin yksityisten, sillä valtion yliopistoissa lukukausimaksut ovat pienemmät ja tunku siten niihin suurempi. Tosin köyhillä ei ole täällä juuri asiaa opiskelemaan oli sitten opinahjo julkinen tai yksityinen. Jo päiväkodit ja hyvät peruskoulut ovat maksullisia ja ilman hyvää pohjakoulutusta yliopistoihin on turha yrittää.
Vierailun jälkeen siirryimme jälleen syömään pyörivän pöydän ääreen ja sitten saimme tunnin vapaa-aikaa hotellilla, ennen iltäpäivän vierailukohteita. Isännät olivat erittäin ystävällisiä ja tuntuivat hyvin huomioivan sen, että meillä on yleensä ollut aika tiukka aikataulu ja pienet lepotauot tulevat tarpeeseen. Oikein mukava aamupäivä takana.
Saila
Perjantai-aamuna suuntasimme Rotareiden kanssa pikkubussilla (kuskina btw tohtorismies ja sairaalanomistaja- veli) kohden Kao Juan Universityä. Saila kertoo enemmän yliopistosta. Muodollisuuksien jälkeen menimme kiertämään yliopiston museon näyttelyä. Se kertoi Paiwan-kansan tavoista ja elämästä. Paiwan-kansa on yksi yhdeksästä heimosta, joita Taiwanissa asuu mannerkiinasta tulleiden lisäksi. Mannerkiinalaisten saapuessa nämä heimot pakotettiin pois vehreämmältä rannikolta vuorille ja muualle ei niin halutuille alueille. Paiwan-kansa viljeli maata ja työskenteli härkien kanssa. Tutustuimme vanhempiin esineisiin, joista hämmästyttävän moni muuten oli ihan tutun oloinen esim. Ruoveden kotiseutumuseosta! Maanviljelijät ovat saaneet samoja ideoita niin täällä kuin meillä pohjolassakin. Paiwanilaisten talorakennus pohjautuu nykyisinkin hyväksi havaittuun kivirakentamiseen. Yliopiston alakerrassa oli pieni taidenäyttelyalue. Tällä hetkellä esillä oli A leng lulu An nimisen naistaiteilijan töitä. Hienoja olivat, voin suositella vaikkapa kuvataideviikoille tai Honkahoviin näyttelyä ;) lounaaksi nautimme Taiwanilaista ruokaa, tänään meni se sammakkorajakin jo rikki :O olimme mutustaneet tyytyväisinä "kanapataa", joka sitten osoittautuikin sammakkopadaksi. No, ihan hyvää se oli, sienien ja valkosipulinkynsien kanssa haudutettuna. Kalatiskeillä raa'at sammakot näyttävät erittäin lihaksikkailta, niitä varmaankin syötetään jollain erikoissammakon ruualla?
Iltapäivä
Iltapäivällä kävimme kolmella eri tehdasvierailulla. Ensimmäisenä oli vuorossa elintarviketehdas, joka valmisti perinteistä taiwanilaista kuivattua kalaa ja maustettua tofua. Toiminta yrityksessä oli hyvin edistyksellistä varsinkin laadun, henkilöstön koulutuksen ja markkinoinnin suhteen. Hygieniaan vedoten ei meidän iso vierailuryhmä päässyt kiertämään tuotantotiloja, vaan katselimme muutaman ikkunan takaa toimintaa ja yritysesittelyn tietysti.
Toinen kohteemme oli mielenkiintoinen EPOCH-yritys, joka valmisti aurinkokeräimiä ja oxy-hydrogen laitteita, joissa sähkön avulla vedestä erotettiin vetykaasu, jota voitiin sitten käyttää lisäanergiana autoissa, polttoleikkauksessa tai lämmityksessä. Yritystä esitteli meille Tanskasta lähtöisin oleva kaveri, joka oli tullut 8 kuukautta sitten vaimon perässä Taiwaniin. Mielenkiintoinen yritys, jossa oli voinut hieman enemmänkin viettää aikaa, mutta tiukan aikataulun vuoksi piti kiireellä siirtyä katsomaan teräskeloja pultti- ja ruuviteollisuuteen puhdistavaa laitosta.
Päivän kiireiset tehdasvierailut, oli saatu pakettiin ja oli aika vaihtaa illan perinteiseen - ei niin kiireiseen ruokailuun. Sieltä pääsimme kuitenkin suhteellisen aikaisin noin klo 20 aikoihin hotellille, koska meillä oli vielä pakkaamiset edessä huomista itärannikolle siirtymistä varten.
12.3
Eilen tuli ikäviä uutisia Japanista missä maanjäristyksen jälkeinen tsunami oli aiheuttanut suurta tuhoa. Taiwanin itärannikollekin annettiin tsunamivaroitus, mutta illalla se oli jo peruttu, koska onneksi aallot olivat heikentyneet eivätkä aiheuttaneet tuhoa. Tähän aamuun asti olimme Taiwanin länsirannikolla, joten eilen kuuntelimme uutisia ja mietimme toteutuuko siirtyminen itärannikolle. Aamulla lähdimmekin klo 8:00 kohti Taitungia ja edessä oli 4 bussimatka.