Kotimatkalle, yes!

Reissu alkaa olla lopuillaan ja 19.05 irtoaa fillarit Taiwanin maasta ja startataan kohti koti-Suomea. Eilinen ilta oli mukava. Love Riverin rotariklubi tuli kuudelta illalla eikä tarvinnutkaan lähteä merta edemmäs kalaan. Jäätiinkin syömään hotellille. Tämä Ambassador, jossa asuttiiin ensimmäiset kaksi viikkoa ja nyt viimeiset päivät, on hieno hotelli. Ruoka seisovasta pöydästä oli todella hyvää, ensimmäinen päivällinen muuten tässä hotellissa.

Sen jälkeen veivät meidät jalkahierontaan. En ole aikaisemmin sitä kokeillut ja täytyy sanoa, että oli rentouttava ja mukava kokemus. Jalkapohjat hierottiin, siiten jalat pohkeita myöten. Sen jälkeen hartianseutu ja pää. Oli mukava päätös matkallemme. Tänään sama klubi tulee hakemaan 11.00 ja vievät vielä tutustumaan johonkin ja sitten lentokentälle.

Hieno kokemus, kiitos rotarien. Vaikka onkin upea reissu, niin parasta siinä on kotiin palaaminen.

Terveisiä Suomeen, tulossa ollaan.

Terveisin Juha

Täysillä loppuun saakka

Lupailin eilen tekstiä ja kuvia kun on aikaa, ja ihan turhaan. Piirikonferenssi päättyi iltapäivällä ja illaksi saimme kutsun häihin. Mielenkiintoinen kokemus, siitä kohta. Konferenssi alkoi yhdeksältä puheilla, joista en ymmärtänyt mitään. Lauantaina saimme olla katsomossa, missä tulkkinamme toiminut Savi käänsi. Nyt jouduin istumaan näyttämöllä, ilmeisesti siksi koska oli vuoromme esiintyä. Pääjuhlavieras Japanista, Yoshikazu Minamisono, oli hyvin arvostettu rotari täällä ja piti pisimmän puheen. Käsitteli ilmeisesti rotariutta, koska sen sanan luulin kuulevani aika monta kertaa. Meille oli luvattu kymmenen minuuttia ja sen käytin esittelemällä teamimme, vertailemalla hieman Suomea ja Taiwania ja kiittämällä heitä. Lopuksi annoimme piirimme standaarin ja hienon Jyväskyläkirjan kuvernöörille. Ainakin naurusta, aploodeista ja kiitoksista päätellen esiintymisemme onnistui hyvin pitkien puheiden välissä.

Häät ovat täällä erilaiset kuin meillä. Niitä valmistellaan puoli vuotta ja etukäteen tehdään paljon kuvauksia hääparista eri ympäristöissä. Niitä sitten esitellään juhlassa. Nämä olivat varsin isot häät, varmaan tuhat vierasta. Olime tosi kalliissa ja hyvässä ravintolassa. Juhlat olivat välittömän tuntuiset ja kestivät kolmisen tuntia, kuten yleensäkin täällä. Syönnin lomassa kuultiin puheita ja morsian vaihtoi asua kolmeen kertaan kuten täällä tapana on. Kertakaikkiaan upeita olivat kaikki. Täällä ei ole tapana tuoda lahjoja, vaan annetaan rahana. Tuntuu käytännölliseltä, tosin muistoja ei sitten jää.

Tänään maanantaina nukuimme pitkään ja vasta yhdeltätoista tämänkertainen isäntäklubimme haki meidät ostoksille ja lounaalle. Nyt sain uuden kamerapiuhankin ostettua ja kuvia blogiin.

Kävin aamupalan jälkeen lenkillä ihmettelemässä maailman menoa. Ihmisiä venyttelemässä Love Riverin varrella kiinalaiseen tapaan, naiset ajamassa skoottereilla lapaset käsissä ettei rusketu, minä shortseissa ja näillä toppatakit, ollaan ihan eri maailmasta mutta hymyillään ja tervehditään.

Teamimme piirikonferenssissa.

Täällä lauletaan aina kaikissa rotaritapahtumissa kyseinen rotarilaulu.

Kuva piirikonferenssista. Oikealla puolellani päävieras Japanista ja vasemalla piirikuvernööri Genuine.

Teamimme vuoro. Taustalla pyöri slideshowmme Suomesta. Täällä on hienoa olla suomalainen.

Jo perinteeksi tullut palkintojenjako.

Morsiusparin kuvakavalkadi.

Juhlasali oli tupaten täynnä.

Hummeri ei ole täällä kuulemma kovinkaan kallista.

Morsiuspari tuli skoolaamaan kanssamme. Vieressäni morsiamen rotari-isä.

Morsiamen kolmas asu.

Ja sitten hissiin...

Tänään on vielä vuorossa Love River-rotariklubin dinneri ja huomenna kotiin! Yes!

Juha

Piirikonferenssi

GSE-matkamme huipentuu paikalliseen piirikonferenssiin, johon osallistuu 2000 rotaria. Puitteet ovat varsin hulppeat ja puheita on paljon. Onneksi sain tulkin viereeni. Vieraita on Japanista, Etelä-Koreasta, Filippiineiltä ja Suomesta. Aluksi kuuntelimme kansallislaulut, tietenkin seisten ja lopuksi kajahti Maammelaulu. Muiden kappaleet olivat lyhyitä otoksia, mutta kun meidän vuoromme tuli sieltä kajahtikin mieskuoron upea laulu ja soittivat koko kappaleen. Mistä lienevät saaneen, se todella sykähdytti.

Puheissa käsitellään paljon Japanin tilannetta. Tuhojen takia Japanissa on lopetettu toistaiseksi kaikki juhlat, urheilutilaisuudet ja vastaavat. Keskittävät kaikki voimavaransa tuhojen korjaamiseen. Japani auttoi Taiwania kun täällä oli viime vuonna pahat maanjäristystuhot. Nyt on Taiwanin vuoro auttaa. Paikalliset rotarit ovatkin olleet nopeita. Perustivat YAHOOn mahdollisuuden tehdä lahjoituksia ja ilmaisen puhelinnumeron samaan tarkoitukseen. Ruokaketju 711 lahjoitti ja moni muu. Tähän mennessä apua on tullut jo 30 miljoonaa Taiwanin dollaria.

Entinen valtiovarainministeri puhui Taiwanin taloudellisesta tilanteesta. Mielenkiintoisesti aloitti vertailemalla nykytilannetta ikivanhan kiinalaisen kirjallisuuden viisauksiin, lienee taolaisuutta ollut. Löysi paljon korreloivaa juttua nykypäivään. Siellä oli viisi elementtiä: kulta, maailma, tuli, vesi ja maa. Osa on ystäviä keskenään osa ei; esim. tuli ja vesi. On hyvän onnen vuosia ja huonon onnen vuosia. Paljon kiinalaisuutta tuli alkuun, ja siitä juontaen tätä päivää. EU ja USA nousee; rikkaat nouse köyhät ei. Taiwanin talouskehitys hidastuu (työttömyysprosentti vain 4,7). Heillä on Kiinan kanssa verottomuussopimus kaupassa ja piti tärkeänä myös jatkosssa win-win-tilannetta maiden välillä.

Katastrofit vaikutavat Taiwanin talouteen. Pitää pääomia hajauttaa, säästää ja olla ketterä, onhan jäniksen vuosi. Muita vuosiahan on: härkä, tiikeri, lohikäärme, käärme, hevonen, kana, sika, lammas ja apina.

Konferenssin topicit Japanin tilanteen jälkeen ovat: Water Resource and Sanitary, Basic Education and Literacy, Disease Prevention and Affective Cure.

Oli mukava tavata paljon viikkojemme aikoina tavattuja rotareita ja juttua riitti. Ja tietenkin lopuksi tosi iso ryhmis.

Tässä lyhyesti ja huomenna lisää. Sitten on ehkä paremmin aikaa kirjoittaa. Muutimme taas tänään hotellia, enkä löydä mistään kameran johtoa. Olen sen johonkin hupuloinut. No huomenna sitten kuvia.

Terveisiä rakkaaseen Suomeen

Juha

per per perjantai 18.3.

Heräilimme pikkuisessa mökissä eilisen yliopiston mailla Sailan kanssa. Pojat asustivat yön naapurimökissä. Oli taas aika lähteä eteenpäin. Yhdeksältä saapuivat noutajat linja-autolla, kamat kyytiin ja matkaan. Mukana oli vajaa kymmenen, neljän eri Rotaryklubin edustajaa ja mukava tulkki. Oli kiva ylläri saada bussissa muovikansissa päivän ohjelma. Mukana oli myös meidän esittelymme, Suomen kartta & sijainti ja informaatiota vierailukohteista. Ensimmäinen kohde oli Taiwan indigenous people culture park. Kohde oli laajalla alueella oleva puisto, jossa esiteltiin Taiwanissa elävien neljäntoista, hallituksen tunnustaman, alkuperäisväestön elämää, kulttuuria jne.. Paikka oli rakennettu jo yli 30 v. sitten erittäin luonnon kauniille alueelle. Se on 145 - 220 m. merenpinnan yläpuolella, vuoristossa. Maisemat olivat huikaisevat. Koin, että tämä tärkeä asia, alkuperäisheimojen elämän esittely ja esim. opettamínen nykykoululaisille, oli tehty hyvin. Ns.matkailun tuotteistaminen oli onnistunut. Alueelle oli matkamuistomyymälöitä, joissa ei myyty krääsää vaan käsitöitä. Oli riippusiltoja, näyttelykohteita, kahvipaikkoja, ruokapaikkoja ja piknik-alueita, joissa koululaisryhmät näyttivät nauttivan eväitään. Alue oli niin laaja, että siellä kulki pikkubusseja, joilla pääsi siirtymään paikasta toiseen. Meidät otettiin vastaan parilla tervetulolaululla ja komeilla bambutykki-pamauksilla. Sen jälkeen siirryimme puiston toiselle laidalle, jossa oli iso esiintymisareena. Siellä oli puolentoista tunnin laulu- / tanssiesitys, joka esitteli eri heimojen pukuja, musiikkia, tanssia, elämän eri osa-alueita. Nämä heimot ovat eläneet 1900-luvun loppupuoliskolla, samoin kuin monet muut alkuperäisväestöjen edustajat muualla maailmassa vrt. vaikkapa saamelaiset Suomessa, vaihetta, jolloin olemassaolo on ollut uhattuna, kieli ja tavat katoamassa valtaapitävien toimesta. Onneksi nykyään myös täällä heimot saavat elää vapaasti ja olla ylpeitä omasta kulttuuristaan! Tulkkaajamme kertoi puiston kehittyneen valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja valtio nykyään tukee sen toimintaa. Pohdin esitystä seuratessani, että ihminen on luotu elämään tietynlaisessa ryhmässä, heimossaan, jossa on totutut tavat, jokaisella oma paikkansa, jokaisen avulla pieni yhteiskunta toimi. Kaikilla oli oma, tärkeä rooli. Onko elämä ollut  myös Suomessa turvallisempaa tai helpompaa, kun on eletty näin. Nykyinen yksilöahneus, suppeakatseisuus ja suorittamiskeskeinen yhteiskunta tekee meistä yksinäisiä ja taatusti onnettomampia, elämme ilman turvaverkkoa, joihin geenimme varmasti vielä kaipaavat. Olen vahvasti sitä mieltä, että elokuva Avatar olisi hyvä nykyihmisten katsoa - siinä tulevat nämä asiat hienosti esille, samoin kuin nykyihmisen kadottama yhteys luontoon. Elokuvasta tuli surullinen mieli, kaipuu verkostoon, jossa tietää kuuluvansa luontoäidille. Mutta toisaalta, pakkohan tässä jotenkin on herättävä ja lakattava pallomme tuhoaminen. Vertaan myös edelleen näitä heimoja automaattisesti Pohjois-Amerikan intiaaneihin, nyt jopa musiikki, laulu ja vaatetus olivat, kuin suoraan jostain lännenleffasta. Heimot puhuvat kaikki omia kieliään, ne poikkeavat niin paljon nykyisestä Taiwanin kielestä (mandariinikiina) kuin ilmeisesti myös myöhemmin saapuneiden Hakkojen kielestä, että Taiwanilaiset eivät niitä pysty ymmärtämään. Vierailu oli ajatuksia herättävä, parhaita kokemuksiani täällä, maailman laidalla.

Päivä jatkui lounaalla. Nautimme Pingtungin erikoisuutta, possua riisinuudeleiden ja riisin kanssa. Nam!

Seuraava kohde oli LiuDui Hakka cultural park. Tämä paikka esitteli Hakka-kansa elämää, mutta koska alue oli vasta osin rakentumassa, kierros oli hiukan lyhyt.

Kävimme katsomassa katolilaista kirkkoa Pingtungissa. Heimojen edustajista muuten suurin osa on kristittyjä!

Ennen illallista poikkesimme vielä Pingtungin isoimmassa Mazu-jumalalle omistetussa temppelissä. Mazu oli se merimiesten suojelija jumalatar. Temppeli oli rakennettu 1737.

Majoittuminen hotelliin Pingtung cityssä ja illallinen. Kiva päivä.

*Kati

Torstai 17.3.

Aamu alkoi jälleen varhain ja pienestä Hengchunin kaupungista luulimme siirtyvämme jo Pingtungin kaupunkiin ja tällä kertaa pääsimmekin jo maakuntaan asti. Pysähdyimme matkalla muutamissa kohteissa, jotka tuli katseltua aika pikaisesti todella kovan tuulen ja viileän ilman takia. Hengchunin kaupunkia ympäröi suureksi osaksi säilynyt japanilaisten hyökkäyksiä vastaan rakennettu ”todella” vanha muuri (1870-luvulta). Pysähdyimme ihmettelemään itäistä porttia ja vähän kävimme muurin päällä kävelemässäkin. Seuraavaksi vuorossa oli Kentingin kansallispuistolla sijaitseva järvi, josta voi bongata monenlaisia harvinaisiakin lintuja. Alue vaikutti siltä, että lämpimänä päivänä pelkkä oleilu puistossa olisi ollut oikein mukavaa, mutta tänään valitettavasti sää ei suosinut eikä lintujakaan juuri näkynyt. Ennen vastuussa olevan klubin vaihtoa poikkesimme vielä suureen temppeliin ja torille syömään välipalaa.

Iltapäivällä lounastimme samaisessa panimossa, jossa aiemmin olimme käyneet katsomassa tehtaan toimintaa ja maistelemassa oluita. Lounaan jälkeen vierailimme Pingtungin yliopistossa (National Pingtung University of Science and Technology, NPUST). Vastaanotto oli oikein lämmin. NPUST on suuri kansallinen yliopisto sekä oppilasmäärältään että pinta-alaltaan. Kampusalue on valtava ja sisältää paljon puistoja ja viljelyalueita. Alueella sijaitsee myös Pingtung Rescue Center, jossa oli paljon eläimiä, jotka olivat joutuneet esimerkiksi laittoman eläinkaupan uhreiksi. Nähtiin muun muassa erilaisia apinoita, karhuja, papukaijoja, kotkia, tiikereitä ja kilpikonnia. Monet eläimistä olivat kärsineitä, esimerkiksi lintujen siipiä oli vahingoitettu niin, että ne eivät enää voineet lentää ja osalta karhuista oli poistettu kynnet. Oli melkoisen surullista katsottavaa, vaikka olot eläimille oli pyritty tekemään mahdollisimman luonnonmukaisiksi. En tiedä olisiko kuitenkin ollut armeliaampi vaihtoehto. Keskus pyrkii opettamaan ihmisiä ja edesauttamaan osaltaan laittoman eläinkaupan lopettamista.

Yliopistovierailuilla meille usein on näytetty vähän sellaista mistä oikeasti oltaisiin kiinnostuneita. Tuntuu, että halutaan näyttää vain mahdollisimman suuria ja upeita rakennuksia ja viimeistä teknologiaa sisältäviä kirjastoja tai vastaavia. Tänäänkin kaava oli aluksi sama ja varsinaisen tutkimustyön tai –tilojen esittely uhkasi jäädä kokonaan näkemättä. Aika suorien pyyntöjen jälkeen pääsimme kuitenkin katsomaan maatalouteen keskittyvän tiedekunnan luomuviljelyksiä ja myös laboratoriota. Meitä opastamassa oli laitoksen johtaja, joka kertoi Taiwanin viljelystä ja vastaili kysymyksiin kattavasti. Hänen mukaansa esimerkiksi luomuviljely on kasvattamassa Taiwanissa suosiotaan, mutta sen osuus on edelleen alle 10 prosenttia. Normaaliviljelyssä, esimerkiksi riisin kohdalla, lannoitteita käytetään usein suunnilleen saman verran kuin Suomessa puutarhakasvien lannoitukseen. Johtaja kertoi luomuriisin viljelyssä käytettävän ankkoja rikkakasvien tuhoajina, vähän mietittiin sitä miten vain rikkakasvit tuhoutuvat, mutta ankkojen määrää kuulemma rajoitetaan niin, että eivät nälissään syö riisikasveja. Sellainen riisitila olisi kyllä mielenkiintoista vielä nähdä.

Illalla syötiin vaihteeksi pikaisesti itse valitut annokset. Ongelmaksi tosin muodostui se, että ruokalistat olivat ainoastaan kiinaksi, mutta onneksi mukana oli englanninkielentaitoisia ja saatiin mahat täyteen. Yön vietämme viehättävissä kampusalueen puumökeissä ja huomenna lähtö Pingtungin kaupunkiin on vasta kello yhdeksän. Takana taas monipuolinen päivä.

Saila

Terve Suomi!

Nyt taas nettiyhteys toimii ja tässä lupaamiani kuvia viime päiviltä. Kati kirjoittaa tämän päivän kuulumisista.

16.03.2011

Junamatka sujui leppoisissa merkeissä.

16.3.2011

Ikkunakuva. Välillä oli kuivaa. Välillä hyvinkin viljeltyä; riisiä, tomaatteja, banaaneja. Välillä leveitä kuivuneita joen uomia. Lienevät keväällä ja sitten kesällä taifuunien aikaan varsin virtaavia.

16.3.2011

Ja perillä ryhmis.

16.3.2011

Ette usko miten raaka kala voi olla hyvää!

16.3.2011

Todella hyvä ja iloinen lounas. Täällä on tapana vaikka milloin kesken ruoan pyörähtää muissa pöydissä nostattamassa maljat; yhdelle tai kaikille. Yleensä joko teetä tai olutta. Itse en oikein koskaan ole ollut hirveä teen ystävä.

16.3.2011

Tonnikalat saattavat olla parhaimmillaan varsin suuria.

17.3.2011

National Pingtung University of Science and Technology:n presidentille (rehtori) Jyväskylä human technology city-dvd.

17.3.2011

Tämä päivä alkoi alkuperäisten kansojen kulttuuripuistoon tutustumisella. Se oli varsin hieno puisto. Täällä satsataan näihin asioihin, kuten on ollut puhetta.

Kuvassa koululaisryhmä. Täällä on kouluasut käytössä aina paikoin yliopistoon saakka.

Aporginaalien asut ovat olleet ilmeisen värikkäitä (?). Taustalla bambutykit, joilla peloteltiin lintuja viljelmiltä, varpunen mainittiin.

Tanssi- ja lauluesitys, josta ei saanut ottaa kuvia kesken näytöksen, oli mahtava. Se kertoi heidän tavoistaan ja historiasta tähän päivään saakka. Pari kaunista tanssijaa halusivat kuvaan kanssamme, vai miten se meni...

Toissavuotiset taifuunit teivät myös vuoristossa tuhoja. Sortumat korjataan näin. Pinta sidotaan jollain ja siihen istutetaan kasvillisuutta.

Bambuja käytetään täällä edelleen moninaisesti, ja ovat paikoin jopa arvokasta. Keroivat, etää täällä kasvaa jopa 80 eri lajia.

Kävimme uudessa ja vielä keskeneräisessä Hakka-kansasta kertovassa puistossa. Viiden "sateenvarjon" alle tulee monia näyttelyitä. Kuten mainittua niin yhteiskunta satsaa näihin. Kuvassa vasemmalla on hääpari otattamassa kuvia. Häitä valmistellaan puoli vuotta, kuvia otetaan etukäteen paljon ja morsiamella on jopa kolme asua illassa. Merkittävä tapahtuma.

Tässä kasvaa tupakka.

Terveisiä Jyväskylään tulevan viikonlopun PETSiin koko TEAMiltä! Meillä menee hienosti ja suuret kiitoset siitä rotareille!

Koko GSE-ryhmän puolesta,

Juha

Eilen en päässyt nettiin, joten tein eilisen stoorin tänään. Tosin täällä yliopistoalueellakaan en saanut langatonta toimimaan, joten ihan lyhyesti pari sanaa taiwanilaisen professorin koneelta ja huomenna kuvien kanssa enempi.

Aikainen startti aamulla. Kamat kantoon ja liikkeelle. Asemalla odotti pari rotaria, jotka eskortteerasivat meidät Ping-Tungiin, oli mukava saada kokea paikallisjunan tunnelmaa. Matkaevääksi saimme isäntäparilta bussillisen hedelmiä, maukkaita banaaneja ja kahta muuta mehukasta hedelmää, joille ei ole suomeksi nimiä. Hyvin ystävällisiä nämä ovat.

Eilen piipahti luonamme hyvästelemässä Dan, from Ohio. Oli tosi harmi ettei ollut aikaa heidän luonaan kyläillä. Ovathan rouvansa kanssa asuneet kolme vuotta täällä ja pystyisivät valottamaan kansan luonnetta ja kulttuuria aivan eri tavalla kuin kukaan muu tähän saakka. Sanoi, että hänellä on ainakin miljoona juttua taiwanilaisista. Kehui näitä ihaniksi ihmisiksi, mutta kertoi, että kulttuurissa on paljon länsimaille erilaisia piirteitä.

Oikeuskäytäntö on täällä hieman erilainen. Täällä voidaan rahalla hoitaa asioita. Ihailevat amerikkalaisia ja arvostavat japanilaisia, jotka laittoivat yhteiskuntaa kuntoon 50-vuotisen valloituskautensa aikana 1900-luvun alkupuolella. Kaksi suurta puoluetta ovat siis Kuomingtan ja demokraatit. Kannatus suurin piirtein sama. Kuomingtan kannattaa kiinalaisten yhdistämistä ja demokraatit itsenäisyyttä.

Meitä pidetään tosi hyvänä. Juholla särki hammasta, joten rotari (nimeltään tietenkin Dentis) tuli aamulla ennen lähtöä 7.30 hakemaan ja laittoi kuntoon. Minulla tuli käsiin aurinkoihottumaa, kuten aina etelässä. Rotarikaveri näki ja vei apteekkiin. Se oli muuten samanlainen kuin lännessä, mutta peräseinä oli täynnä muovipurkkeja. Niistä voidetta mukaan ja heti auttoi. Kutina lakkasi ja näppylät alkoivat hävitä. Yli 20 vuotta olen koittanut kokeilla tuloksetta erilaisia voiteita. Sitten tulen Kiinaan ja koitan heidän itsetekemää rasvaa niin homma toimii.

On monta asiaa mitä heidän hämmästelevät meillä. Terveyden huoltomme, ilmainen koulutusjärjestelmämme, ei maanjäristyksiä, ei tsunameita, revontulet, puhdas vesi, metsät.

Paikallisjunalla siirryimme parissa tunnissa pitkin itärantaa etelään ja sitten vuoriston halki länsirannikolle Fangshaniin,jossa meitä odotti tuttuja edellisen Taitungin rotareita ja paikallisia rotareita, ja eikun ryhmiksiä. Junamatka oli kokemus tavallisten taiwanilaisten joukossa. Juho ”unohti” junaan emännän mukaamme antama pussi hedelmiä. No eikun kuuluu taas takaa ääni, hei tämä unohtui teiltä. Samoin kävi Katin junaan ”unohtaman” romaanin. Nämä aina ostelevat meille kaikenlaista.

Siirryimme Hengshuenin kaupunkiin, joka sijaitsee lähellä saaren eteläpäätyä. Siellä maukas ja iloinen sea food-lounas, vaihteeksi. Nyt en laskenut ruokalajien määrää, mutta yleensä ne ovat olleet 11-13 välillä. Kun hedelmiä alkaa tulla pöytään niin siitä tietää sessio alkaa päättyä. Sitten tietenkin ryhmis ja Taitungin hyvässä vireessä oleva joukkue paluumatkalle ja me paikallisten kanssa paikkaan nimeltä National Museum of Marine Biology and Aquarium. Todella iso ja hieno paikka, jossa esiteltiin meren eläviä syvän meren kaloista aina bingviineihin. Sanoivat että menemme nopeasti läpi kun olette matkasta väsyneitä. Tämmöisessä paikassa muka väsyneitä, sanoin että kyllä riittää aikaa.

Pari kolme tuntia vierähti, sitten hotellille ja vaihteeksi thairuokaa syömään. Kiva ja leppoisa päivä.

Terveisiä Tikkakokosken rotareille, kohta tullaan.

Terv Juha