1.3.2011

Paikalliset rakastavat käyntikortteja ja ne vaihdetaan useimmiten jo hotellin aulassa. Taiwanilaiset käyttävät paljon ammattejaan kuvaavia länsimaisia nimiä kuten: Finance, Tester ja Machine etc. Reilu viikko reissua takana ja noin tuuman pinkka käyntikortteja!

Teemu 'Researcher'

Saila & Kati

(Kati): Maanantai. Eilen oli vapaata illalliseen asti ja me päätimme lähteä etsimään beachiä. Muutaman sadan metrin päästä hotellilta löytyi metroasema ja suhautimme sillä (20 Taiwanin dollaria!) ranta-aluetta lähimmälle pysäkille. Pienen etsimisen jälkeen löysimme kaksi n. puolen kilometrin jonoa A) skoottereilla matkaavia ja B) jalan matkaavia sunnuntain viettäjiä samaisen beachi-alueen lautalle (kiva ranta olisi ollut pienellä saarella) ja päätimme jatkaa päivää muualla. Kevyeksi kenttäongelmaksi muodostui metroaseman löytäminen uudelleen ja lopulta olimme öh.. tarkoituksella tietenkin ajautuneet niin kauaksi., että saatoimme kävellä hotellille takaisin. Lounaaksi söimme törkeästi nautiskellen länsimaisen Subway ketjun tuttuja herkkuja ;)

Tänään oli mukavan rento päivä. Ilma taisi olla koko reissun kuumin, veikkaan että pääsimme jo yli + 30 asteen. Lyhyet yöunet ja ehkä jokin pieni matkaväsymys alkaa purkautua välillä tolkuttomina naururepeilyinä - ainakin Taiwanilaisille jää meidän jälkeemme kuva Suomalaisista iloisena kansana :D

(Saila): Illalla olimme valmistautuneet siihen, että meidät haetaan normaalille päivälliselle, mutta päädyimmekin suuriin vuosijuhliin, asut eivät meillä olleet ihan niin juhlavat kuin muilla, mutta alkupuheiden jälkeen tunnelma juhlissa oli melkoisen rento. Juhlien jälkeen jatkoimme vielä omalla porukalla hotellimme läheiselle terassille ja oli ihana rentoutua ja  nauraa hysteerisesti, päivän kohelluksille ja kaikille pienille väärinkäsityksille, ilman huolta, että vaikuttaisimme ihan idiooteilta. Todellakaan suomalaisista ei jää paikallisille kuvaa jurona ja hiljaisena kansana.

Kati & Saila

Buddhalaisuus ja taolaisuus ovat Taiwanin pääuskonnot, jotka nykyään jossain määrin jo sekoittuvat toisiinsa. Kungfutselaisuus on filosofia, ei uskonto. Kuvassa alttarilla on yksi taolaistemppelin jumalista.

Kuvassa olevan jumalan toisen jalan alla on kilpikonna, toisen alla käärme. Kilpikonna kuvastaa paikallisten mukaan Csiang Kai-shekiä ja käärme Mao Tsedongia. Monet jumalista ovat entisiä kenraaleita.

Taiwanissa luvut seitsämän ja kahdeksan ovat onnenlukuja, nelonen epäonnen. Tästä johtuen kuvan temppelissä on seitsämän kerrosta. Lohikäärme tuottaa onnea ja tiikeri suojaa pahuudelta.

28.2.2011

GSE –vaihdossa on ajan- ja paikantaju koetuksella. Tänään on laskujeni mukaan maanantai ja reissumme toinen viikko alkoi rennoissa merkeissä lähiympäristön vuoristoajelulla. Taiwanissa vietetään tänään kansallista rauhanpäivää ja pyhäpäivän vuoksi vierailu Sun Yat-Sen Universityyn typistyi pintapuoliseksi. Ei se mitään, seura oli tänään tosi rentoa ja aika kului vähän kuin varkain.

Iltapäivä aloitettiin vierailulla lastentarhassa. Taiwanissa lapset opettelevat jo leikki-ikäisinä paikallisia aakkosia, joita on kaikkiaan 37. Kirjainmerkkien opettelu on haastavaa ja sen vuoksi opettelu aloitetaan jo lastentarhassa.

Vierailimme myös taolaisessa ja kungfutselaisessa temppelissä. En voi olla ihailematta eri uskontojen rauhaisaa rinnakkaiseloa ja luontevaa liittymistä taiwanilaiseen elämänmenoon. Uskonnot eivät ole täällä haudanvakava asia, siinä asenteessa protestanteilla olisi huimasti opittavaa.

Teemu

Sunnuntai-illan rotaryilallinen olikin paikallisen rotaryklubin vuosipäivän juhla, vieraita oli Japanista saakka. Oli tosi hauska ja välitön tilaisuus, mikä huipentui erään paikallisen ja Juhon tanssikisaan koko yleisön taputtaessa.

Juha

26.2 Iltapäivä

Iltapäivä alkoi Harvest –klubin vieraana vastassa oli klubin presidentti Tester ja jäsen Kevin, joka toimi tulkkina. Kevin osasi hyvin englantia sillä hän oli asunut yli 30 vuotta Amerikassa. Tutustuimme Baixian wu -kalanjalostusyhtiön toimitiloihin Koahsiungin satamassa.

Päästyämme yrityksen tehtaan luokse meitä oli vastassa clubin muut jäsenet kaikkiaan noin 10 henkeä. Itse vierailu alkoi yritysesittelyllä, jossa kerrottiin yrityksen liikevaihdon olevan 30 miljoonan US dollarin arvoinen, tuotantoluvuista oli vaikea päästä selvyyteen mutta kaikkiaan tehtaita oli kolmessa eri paikassa ja yksi niistä kiinassa, päivätuotanto oli keskimäärin 100 000 kiloa. Tehdas jalosti 20:sta eri kalalajista tuotteita eri muodoissa kuutioituna, leivitettynä, marinoituna...

Kävimme tutustumassa laivan oloihin ja nopean vilkaisun jälkeen työolot voisi todeta aika mielenkiintoisiksi ja Suomen elintarvikelakia miettiessä tuotteen jäätymisen etenemisen suhteen ja ehkä hygieniakin suhteen haasteellisiksi. Tehtaalla tuotantotilaa oli n. 7000 neliömetriä, monet työvaiheet oli automatisoitu kahdelle tai useammalla käsiparilla. Työvaiheista ehkäpä mielenkiintoisin oli sulatus tehtaalla, jos ei ole tarpeeksi sulatus altaita niin kyllähän ne kalaharkot voi tehtaan lattiallakin sulattaa, eikö vain?

Tehdasvierailun jälkeen meitä odotti läheisessä ravintolassa seafood ateria, jonka yhteydessä annoimme isännillemme muistolahjat Suomesta, viirit olimme vaihtaneet jo aiemmin tehtaalla. Ruokailun jälkeen menimme Kevinin perustamaan jäätelöbaariin, joka oli amerikkalaistyylinen. Kevin tarjoili meille erittäin hyvää jääjugurttia erilaisilla vadelma sekoituksilla ja myös smootieita, jotka olivat kyllä erittäin hyviä. Kevin varmasti pääse vielä pitkälle tällä ketjulla tässä maassa ja olipa hänellä tavoitteissa päästä myös Kiinan markkinoille.

Saavuimme hotellille ilta yhdeksän aikaan ja päätimme Teemun kanssa mennä testaamaan hotellin saunan ja se oli kyllä erittäin virkistävä kokemus ja tulemme varmasti käyttämään sitä useita kertoja.

Juho

lauantai 26.2.

Tapasimme puoli kymmenen aikoihin Glean Rotary klubin Ladyja. Kun ohjelmavastuussa olivat naiset, alkoi aamupäivä selkeästi – tiesimme lähteissämme, minne olemme menossa ja mitä sen jälkeen tapahtuisi J

Ladyt olivat myös mahtavasti huomioineet, että saamme todennäköisesti erittäin usein nauttia ruoaksi Seafoodia täydellä kattauksella, joten he olivat päättäneet viedä meidät länsimaalaiseen (Italialaiseen vielä kaikenlisäksi – wuhuu!!). He saivat hyvät naurut, kun kerroimme, että viiden päivän jälkeen olimme jo neljästi syöneet meren herkkuja ja eilen jopa kahdesti. Vähän sama, jos Suomessa tarjottaisiin ulkomaalaiselle hämäläinen joulupitopöytä joka päivä. Seafoodissa on kyllä se hyvä puoli, että hiilihydraatit ovat aikalailla nollassa, joten olo on sutjakka, vaikka syödään koko ajan ;) Ai niin, ja syötiinhän me myös kiveksiä eilen.. se ei ollut seafoodia.

Siirryimme parilla autolla Kaohsiung museum of fine arts:iin n. vartin ajomatkan päähän hotellilta. Museo sijaitsee Kaohsiungin uudemmalla asuinalueella. Alue oli vielä kymmenen vuotta sitten täysin tyhjä, lähinnä suota ja vettä.  Nyt siellä on korkeita kerrostaloja, Neiweipi cultural park -puistoaulue, Eurooppalaistyylisiä kävelyteitä puukujineen ja taidemuseo. Taloissa on isoja, jopa 300 neliön asuntoja, ja ne ovat kalliita. Tämä ei ole Kaohsiungin kaikkein kallein asuinalue, mutta taatusti the most fancy one.

Museo rakennus muistutti hiukan Helsingin Kiasmaa. Pääaula on pelkistetty ja korkea. Meitä oli vastassa vielä lisää Glean Rotareita, jotka liittyivät seuraamme. Meille oli varattu reilun tunnin kierros museoon. Talossa olisi ollut monta mielenkiintoista näyttelyä, mutta keskityimme Modernity and Foresight: A pioneer artist of Kaohsiung – Chang Chi-hua Centennial näyttelyyn. Chang Chi-hua oli rikkaan perheen poika, hän syntyi  1910 Kaohsiungissa. Chang oli ensimmäinen taiteilija Kaohsiungista, joka pääsi opiskelemaan Japaniin ja piti oman yksityisnäyttelyn. Hän myös perusti Kaohsiungiin taideyhdistyksiä, opetti taidetta ja oli pioneeri länsimaalaistyylisessä taiteessa. Opastuksella selvisi lisäksi, että vaikka hänen tuotansa oli erittäin runsasta, hän pääsääntöisesti oli vastuussa perheyrityksestä, kahdeksasta lapsestaan ja maalasi lähinnä öisin. Hänen elämänsä kuului myös paljon menetyksiä ja surua, mutta töidensä kautta hän käsitteli vaikeita asioita ja pyrki positiiviseen ajatteluun. Changin työt ovat tärkeitä myös siksi, että hän on tallentanut tarkasti jo kauan kadonnutta kaupunkimaisemaa.

Kierroksen lopuksi katsastimme nopeasti  pienemmän näyttelyn: Stories Developing: 10 contemporary photographers of Taiwan. Erityisesti jäi mieleen hyvin kantaaottavat kuvat lepraa sairastavista ihmisistä ja surulliset kuvat Indonesiasta Taiwaniin ostetuista vaimoista. Onneksi kierros kuitenkin päättyi hauskoihin Chou Ching-Hui:n kuviin Kiinan maaseudun lapsista, jotka olivat kuvanneet piiroksiinsa, mitä tietokone mahtaa heidän mielestään olla / tehdä, sekun on varsin vieras laite heille. Valitan: kahden ensimmäisen taiteilijan nimet menivät minulta ohi..

Opaskierroksen jälkeen teimme ostoksia museokaupassa, kiersimme läheisen puiston ja siellä olevan järven kautta autoilla ja suuntasimme lounaalle. Lämmintä oli tänään lähes +30 astetta, aurinko paistoi ja aamupäivästä jäi hyvä mieli. Tekisi mieli livistää joku päivä vielä uudelleen tuonne taidemuseolle, tutkimaan muita näyttelyitä J

*Kati

perjantai 25.2.

Taiwanissa kuuma sää jatkuu.  Perjantaina olimme kuvitelleet lähtevämme veneellä läheiselle saarelle, mutta autossa kuulimme menevämmekin taidemuseoon ja jollekin veneverstaalle tai vastaavalle. No kiinalainen erikoisvieras sotki suunnitelmat, kuten edellisenä päivänä, ja päädyimme käsityöläiskortteliin. Ihmettelimme museossa vanhoja käsityöläistaitoja ja myymälässä askartelimme koruja. Päivällä jälleen lounastettiin tuntikausia.  

Iltapäivällä meistä vastuussa ollut klubi vaihtui ja hotellilla jo odotteli meitä lounaalta kymmenisen ihmistä valmiina ohjaamaan seuraavaan paikkaan. Saavuimme 1920-luvulla rakennettuun japanilaiseen temppeliin.  Temppeli toimi japanilaisten budolajien kouluna. Meitä vastaanottamassa temppelissä oli mestari ja Taiwanissa asuva ranskalainen budolajien opettaja, joka esitteli meille näiden vanhojen taistelulajien historiaa ja taisteluliikkeitä. Mestari Xian Han oli myös meitä isännöineen klubin presidentti. 

Päivä jatkui Art 101 hiussalongissa. Hiustenpesun ja rentouttavan päähieronnan jälkeen siirryimme päivälliselle.  Päivällisellä oli tuttuun tapaan kymmeniä ihmisiä ja merenelävistä koostuvia ruokalajeja.  Katin kanssa meidät istutettiin naisten pöytään, jossa tunnelma oli muita pöytiä rauhallisempi ja juomatarjoilu vähäisempää.  Illallinen päättyi taiwanilaiseen rotarylauluun ja piirileikkiin.

Väsymys oli suuri, mutta Katin ja Juhon kanssa seurasimme vielä nuorempia illalliselle osallistuneita paikalliselle Night Marketille.  Taiwanilaisnuoret viihtyvät yömyöhään auki olevilla yömarkkinoilla, jossa kaikki on halvempaa ja katukeittiöistä saa herkullisia ruokia. Meidän makuun tosin stinky tofu tai kanan varpaat eivät juuri olleet ja rentoutuminen sellaisessa väenpaljoudessa erilaisten pelien ja kojujen keskellä tuntuu hieman vieraalta ajatukselta. Yöunet jäivät jälleen vähäisiksi, mutta päivä oli kaikkineen hyvin antoisa.

Saila  

24.2.2011


Kiirettä pitää, hyvä että blogia ehtii päivittää! Toinen klubivierailu ja tutustuminen Buddha -temppeliin onnellisesti päätöksessään. Tätä kirjoittaessani ulkona räiskyy melkoinen ilotulitus, sillä taiwananilaiset juhlivat uuden vuoden vaihtumista monta päivää. Aamupäivällä vierailimme Lighthouse -klubilla ja ensimmäinen Suomi -showmme sujui hienosti. Porukka ihmetteli typertyneenä pakkaslukemiamme ja kyseli myös verotuksestamme. Klubin järjestämä vierailu paikalliseen kalasatamaan oli jouduttu perumaan, koska kiinalaisen puoluejohtajan vierailu Kaohshiungissa oli aiheuttanut erityisjärjestelyjä ja myös poliittista jännitettä koko kaupunkiin.

Iltapäivä tutustuttiin Aasian suurimpaan Buddha temppeliin Taiwanin ainoan naisklubin emännöimänä. Temppeli oli kaikessa koristeellisuudessaan, siisteydessään ja vihreydessään vaikuttava. Lähtiessämme temppelistä saimme kukin pienen paperikäärön, jossa oli Buddhan antama henkilökohtainen elämänohje. Oppaamme käänsi käärön sisällön englanniksi ja oma elämänohjeeni oli tiivistetysti: jokainen menetys elämässä sisältää aina myös suuren mahdollisuuden - Buddha taitaa tosiaan nähdä kaikkialle.


Teemu

Lämmin vastaanotto

Tiistai-iltana tuntia vaille puoltayötä saavuimme viimein määränpäähämme Taiwanin Kaohsiungiin. Kolmisenkymmentä tuntia matkaa tehtyämme olimme poikenneet Amsterdamissa, Bangkokissa ja Taipeissa. Lennot menivät hyvin ja aikataulun mukaisesti, mutta lentokoneessa nukkuminen on mielestäni nuoremman miehen hommaa.

Olin soittanut paikalliselle GSE chairille Rudolf Chioulle Taipeista, mutta meni vastaajaan. Hänen piti oleman meitä vastassa. Minulla ei ollut kuvan palaa Rudolfista eikä minkäänlaisia tuntomerkkejä. Mietin, että tullin jälkeen yhden kiinalaisen löytäminen kiinalaisten joukosta voisi olla haasteellista, mutta ehkä me erotumme joukosta, jos hän nyt on paikalla.

Ensivaikutelma Taiwanista saapuessamme oli ollut todella hyvä. Kaikkialla oli siistiä, uutta ja ihmiset olivat tyylikkäitä ja palvelualttiita. Kaikki tuntui toimivan. Kun tulimme Kaohsiungin tullista alkoi meteli; isoa banderollia, missä meidät toivotettiin tervetulleeksi GSE-vaihtoon, piteli melkoinen joukko hymyileviä, metelöiviä ja vilkuttavia liituraitapukuja, se suorastaan pysäytti. Rudolf oli tullut. Ei muuta kuin hymyillen joukkoon salamavalojen räpsähdellessä.

Taiwan on 450 x 150 kilometrin kokoinen saari, jolla asuu 25 miljoonaa ihmistä, eräs maailman tiheimmin asutuista paikoista. Nimi Ilha Formosa tarkoittaa kaunista saarta. Sen antoivat aikoinaan portugalilaiset nähdessään saaren. Kaohsiung on maailman ilmeisesti kolmanneksi suurin satamakaupunki, heti Amsterdamin ja Hongkongin jälkeen. Kaupunki on Taipein jälkeen Taiwanin toiseksi suurin ja täällä asuu 1,5 miljoonaa ihmistä. Tämä on kaunis saari.

Isäntämme ovat ystävällisiä ja pitävät meistä todella hyvää huolta. Uskon, että meille tulee mielenkiintoinen, antoisa ja varmasti positiivisella tavalla mieliinpainuva matka. Kiitän jo nyt lähettäneitä klubeja sekä Vaissi Oy:tä ja Kirjapaino Karia tuestanne.

Juha

Pakkaamista ja purkamista.

Voi hyvänen aika! Pari päivää on kulunut vaatteita silittäessä ja tavaroita siirrellessä eri pinoihin :D Tarvitsenko todella näin monet housut, jos kuitenkin pari mekkoa vielä lisää... käsidesiä, maitohappobakteereita, rakkolaastaria, pari kirjaa... onneksi sain läksiäislahjaksi Sisua ja Fazerin sinistä - niiden voimalla täytyy alkaa nyt todenteolla PAKKAAMAAN LAUKUT!!

Ensimmäinen kirjaus

Rotary piiri 1390 Suomesta lähettää 2011 Taiwaniin GSE-tiimin. Tiimin johtajana toimii Juha Suonperä ja tiimin jäsenet ovat: Saila Leukumaa, Teemu Rintala, Juho Vaissi ja Kati Pihkanen. Kati perusti porukalle tänään yhteisen blogin, jonne kirjoittelemme ehtiessämme tunnelmia matkalta ja lisäilemme matkakuvia reissun edetessä. Tämä ensimmäinen kirjaus - matkaan alkuun ollessa kaksi viikkoa :) alkaa jo mahanpohjassa kutkuttamaan!